Juha Eteläinen

Työskentelin vuosina 1996–2020 helikopteritoiminnan pintapelastajana. Sain toimia 24 vuotta usein siellä takarivissä, osana joukkuetta, jossa jokaisen piti kantaa vastuunsa ja pystyä luottamaan toisiin.

Pintapelastajan työ toi eteeni lähes koko elämän kirjon. Se opetti toimimaan paineen alla sekä kohtaamaan ihmisiä tilanteissa, joissa luottamus, sanat ja ennen kaikkea teot todella merkitsevät.

Sairaanhoitajan koulutus, ensihoidon sivutyöt ja monialainen yrittäjyys ovat täydentäneet arkista osaamistani. Yhdessä nämä kokemukset ovat valmistaneet minua kohtaamaan hyvin erilaisia ihmisiä, tilanteita ja haasteita.

Olen ollut perustamassa lukuisia yhteisöjä. Niistä elinvoimaisimpia ovat työhöni liittyvä globaali EURORSA-verkosto sekä pieni mutta sitäkin pippurisempi Rajan Pintapelastajat ry.

Lähes 20 vuoden matka Rescue Swimmer Meetingin eli RSM:n parissa on ollut minulle todellinen oppikoulu. Pienestä ideasta on kasvanut kansainvälinen kohtaamispaikka, joka on yhdistänyt pelastusalan ammattilaisia eri puolilta maailmaa.

Yhteisöjen rakentamisessa ei ole lopulta kyse organisaatioista tai nimikkeistä. Kyse on siitä, että ihmisille syntyy paikka kohdata, jakaa osaamistaan ja tehdä yhdessä enemmän.

Brändien ideointi ja ihmisten välisen kommunikaation edistäminen ovat kulkeneet mukana lähes kaikessa tekemisessäni. Matkan varrelle on mahtunut lukuisia pieniä tapahtumia, yhteisöjä ja kokeiluja.

Kaikki kokeilut eivät ole kantaneet, mutta joidenkin tulevaisuus on vielä edessä. MAD About Snow on yksi niistä.

Bothnia Regatta puolestaan nojaa Course Kemi -purjehduskilpailun historiaan ja tarinaan. Se on jo saanut tuulta purjeisiinsa ja luovii nyt kovaa vauhtia kohti myötätuuliosuutta.

Näkyvin brändityöni on ollut FC Santa Claus. Sekä Course Kemin että FC Santa Clausin ideat olivat olemassa jo ennen minua, mutta hyväkään idea ei kanna itsestään.

Aina tarvitaan joku, jolla on rohkeutta lyödä uusi kuokanisku suohon – ja toistaa sitä, kunnes suon tilalla on pelto.

Minulle brändin rakentaminen ei tarkoita vain nimeä, logoa, verkkosivua tai tuotetta. Se tarkoittaa tarinan löytämistä, ihmisten kokoamista sen ympärille ja pitkäjänteistä tekemistä – yksi kuokanisku kerrallaan.

Kaikki tämä on valmistanut minua toimimaan työnohjaajana. Kahden ja puolen vuoden koulutus voimavarakeskeiseksi työnohjaajaksi opetti minua kuuntelemaan, kysymään ja olemaan aidosti utelias ihmisistä ja elämästä.

Työnohjaajana tehtäväni ei ole antaa valmiita vastauksia. Tehtäväni on auttaa ihmistä tai työyhteisöä pysähtymään, tarkastelemaan tilannettaan uudesta näkökulmasta ja löytämään omat voimavaransa sekä seuraava suuntansa.

Pitkä kokemukseni turvallisuustyöstä, ensihoidosta, yrittäjyydestä ja yhteisöjen rakentamisesta kulkee jokaisessa kohtaamisessa mukana.

Uskon ihmisissä olevaan perushyvään ja siihen, että lasi on mieluummin puoliksi täynnä kuin puoliksi tyhjä. En tarkoita sillä vaikeuksien ohittamista, vaan uskoa siihen, että lähes jokaisesta tilanteesta löytyy myös mahdollisuus mennä eteenpäin.

Pidän ihmisistä, kohtaamisista ja tarinoista. Olen utelias sille, mitä ihmisissä, yhteisöissä ja elämässä tapahtuu – myös silloin, kun kaikki ei ole vielä valmista tai selvää.

Olen enemmän tekijä kuin sivusta seuraaja. Innostun helposti uusista ajatuksista ja haluan nähdä, voisiko niistä syntyä jotakin konkreettista. Joskus se johtaa onnistumiseen ja joskus harhapolulle. Molemmat kuuluvat elämään ja yrittämiseen.

En ole aina kärsivällinen, enkä väitä olevani valmis. Olen tehnyt virheitä, vaihtanut suuntaa ja aloittanut uudelleen. Uskon kuitenkin siihen, että rehellisyydellä, uteliaisuudella ja riittävällä määrällä työtä asioita voidaan muuttaa.

Minulle tärkeintä eivät lopulta ole tapahtumat, yritykset tai brändit. Tärkeintä ovat ihmiset niiden ympärillä – ja tunne siitä, että olemme saaneet yhdessä aikaan jotakin, jolla on merkitystä.